Finnairille miinuspisteitä

ti 1.2.2011
matkapäivä
Koska lento lähti vasta lähellä puolta yötä, Jussi meni aamulla töihin ja minä maalauskurssille. Palasimme kotiin jo varhain iltapäivällä ja ihmettelimme, miten saamme päivän kulumaan lähtöhetkeen asti. No kuluihan se. Mutta olimme sen verran täpinässä, että olimme vastoin tapojamme kolme tuntia etuajassa lentokentällä. Se osoittautui onnekkaaksi, sillä matkamme alkoi yllättävissä merkeissä.   En löydä lainkaan teidän paikkavaraustanne, Finnairin virkailija hämmästeli lähtöselvityksessä. Mekin hämmästelimme, sillä minulla oli printattuna matkavahvistus paikkanumeroineen. Sepä ei riittänytkään, olisi pitänyt olla e-lippu. Sitä sitten selvittelimme seuraavan tunnin lipputoimistossa. Olimme varanneet lennon netin kautta ja antaneet luottokorttitiedot. Maksutapahtuma ei ollut koskaan tavoittanut myyjää ja siksi meidät oli pudotettu listoilta. Siitä mitään ilmoittamatta. Taas hämmästelimme. Onneksi koneessa oli tilaa ja maksamallahan pattitilanne selvisi. Mutta minun kasvisruoka-annokseni jäi saamatta. Tosin Jussi ei ollut pahoillaan, kun sai yöpalaksi sekä pihviä että kanaa. 
 
Finnair sai meiltä matkan aikana lisää miinuspisteitä, kun ilmeni ettei koneen viihdejärjestelmä toiminut ja kuohuviinikin oli muutettu maksulliseksi. Kaiken kaikkiaan vajaan kymmenen tunnin yölento sujui kuitenkin tavallista paremmin, sillä kone oli puolityhjä. Jussi valloitti neljän hengen paikat ja nukkui pitkin pituuttaan muutaman tunnin makeasti. Minä nyt nukun aina hyvin, vaikka seisaallani. 
 

matkalaiset väsyneinä ja onnellisina luumunkukkien keskellä
 
 
ke 2.1.2011
saapuminen iltapäivällä Hongkongiin
Perillä meitä vastassa oli utuinen keli, lämmintä oli noin 17 astetta. Ostimme ensi töiksemme ladattavat Octobus-matkakortit, joilla kulkiessa ei tarvitse miettiä erillisten matkalippujen hankintaa. Pääsimme tosi kätevästi nopealla lentokenttäjunalla Kowloonin asemalle ja sieltä ilmaisella shuttlebussilla suoraan hotellille. Anne Black Guest House YWCA on aikamoinen kerrostalokolossi Mong Kokissa. Me saimme huoneen 14. kerroksesta, josta on huikeat näkymät alas katuvilinään. Näköaloja löytyy myös naapurikerrostalojen arkeen. Hinta on 40 euroa yö, siis täkäläisittäin oikein edukas. Ei tämä mikään ylellinen ole, mutta perusasiat ovat kunnossa kuten oma wc ja suihku, ilmastointi, televisio ja jääkaappi. Pistorasioihin tarvitaan sukoadapterit, sellainenkin löytyi Jussin repusta.
 
 paikallisväriä
 
Suoriuduimme aika vikkelästi tutustumaan lähiseutuun. Ilta oli jo pimentynyt ja nälkäkin oli. Suunnittelimme kevyttä nuudelikeittoa, mutta päädyimmekin kiinalaisten perheiden vanavedessä läheiseen kalaravintolaan. Valinta oli oikein sopiva ensimmäiseksi illaksi, sillä oli hauska seurata paikallisten ruokailua. Taisimme olla isossa salissa ainoat turistit. Pyöreiden pöytien äärellä ruokaili iloisia perheitä. Mukana olivat sylivauvat ja isoäiditkin. Meno oli vauhdikasta ja paikka oli koko ajan täpötäynnä. Valitsimme listalta valmiin menun, johon kuului maukkaat maissi- ja sienikeitot, jättirapumunakas sekä paistettua tuoretta kalaa riisin ja vihreän teen kera. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Nyt täällä on jo nukkumaanmenoaika. Nimittäin jos ei ajattele, miten vähän kello Suomessa on. Mutta jos yö menee hyvin, olemme toivottavasti jo huomenna selvinneet aikaerosta.
 
Päivä Kowloonissa
 
ke 3.2.2011
kiinalainen uusi vuosi alkaa tänään
päivä Kowloonissa
Nyt olemme iskussa. Nukuimme yksitoista tuntia ja kävimme virkistävässä suihkussa. Hongkong – täältä tullaan! Hotellihuoneen hintaan ei sisältynyt aamiaista, mutta yllätyimme iloisesti, kun ravintolasali tarjosi kolmella eurolla loistavan aamupalan. Lähdimme hyvin nukkuneina ja hyvin ravittuina valloittamaan maailmaa. Metrojuna vei meidät vikkelästi ja edullisesti downtowniin. Octobus-kortilla hinta oli 45 senttiä. Jouduimme sittenkin testaamaan lippuautomaatin, koska Jussin kortti unohtui matkapaidan taskuun. Hinta oli 50 senttiä. Heh. 
 

näkymä Hongkongin saarelle
 
Ehdimme juuri sopivasti kiertää rantalaiturit ja katsella näkymää Hongkongin saarelle, ennen kuin vartijat häätivät turistit pois. He valmistautuivat jo illan juhlaan. Suuri Uuden Vuoden Kulkue lähtee satamasta ja kiertää rantakorttelit iltakahdeksalta. Näytökseen voi ostaa kalliita istumapaikkalippuja. Rahvas tungeksii kadunvierillä. Me kuulumme rahvaaseen.  Onneksi näimme jo päivällä yhden leijonatanssiesityksen. Se oli kerrassaan hupaisaa. 
 

hongkongilainen leijonatanssi
 
Lounasaikaan halusimme testata dim sumeja, joista Hongkong on kuuluisa. Minä tutkin Berlizin matkaopasta, joka suositteli sataman tuntumassa olevaa ostoskeskusta Tsimshatsui Centrea ja sen näköalaravintolaa. Ehkä kirjanen oli turhan vanha (vuodelta 999), koska kyseistä ravintolaa ei kyselyistä huolimatta löytynyt. Shanghai Restaurant sen sijaan osoittautui oivaksi valinnaksi. Sieltä löytyi merinäköala, vihreää kukkaisteetä ja makoisia dim sumeja edulliseen hintaan. Emme taida tälläkään lomalla päästä laihtumaan..
 

kukkaisteetä
 

dim sumeja, kevätkääryleitä ja wontoneja
 
Paluumatkalla seurasimme kävelykarttaa, joka johdatti meidät sataman tuntumasta ylös pohjoiseen pääkatu Nathan Roadia. Sen varrella oli toinen toistaan kiinnostavampia alennusmyyntejä. Jussi osti ”Rolex”-kellon tarjoushintaan, alennus oli 39 eurosta 3,9 euroon. Kello käy edelleen. Raportoin kuinka kauan. Minä ostin nipun koristeellisia uuden vuoden jänis-kortteja yhdellä Hongkongin dollarilla (= 10 senttiä). 
 

Kowloonin pääkadulla on ritirinnan uusia ja vanhoja kerrostaloja
 
7 Eleven –elintarvikekauppoja riittää näillä seuduilla muutaman sadan metrin välein. Täytimme jääkaapin pullovedellä, Tsingtao-oluella sekä Tonic Waterilla (jota oli oikeasti tosi vaikea löytää). Lentokentältä ostimme tietysti matkaan giniä ettei malaria yllätä. Nyt meillä on kahvivesi kiehumassa ja hetken lepo ennen illan rientoja.
 

tässä mahtava uuden vuoden lohikäärme
 
Tungeksimme heti iltakahdeksan jälkeen uuden vuoden kulkueen reitillä. Vaikka eturiviin ei ollut kuin metrin verran ja kiinalaiset eivät ole maailman pisimpiä, näkyvyys olisi voinut olla parempi. Sillä aina kun esiintyjät tulivat kohdalle, eturivi nosti kädet ylös ja otti hullun lailla valokuvia. Minä tyydyin siis ottamaan enimmäkseen muistikuvia. Näimme kaikenlaisia pupujusseja, lohikäärmeitä, leijonia sekä tanssityttöjä ja tanssipoikia toinen toistaan koreimmissa asuissa. Show kesti lähes kaksi tuntia. Jalat olivat täysin puuduksissa, kun palailimme kotinurkille. Olin odottanut pauketta ja meteliä, mutta kaikki sujui hillitysti ja tyylikkäästi. Enemmän säpinää oli Mong Kokissa, jossa kansa vaelteli ostoskaduilla ja istui iltapalalla täpötäysissä kansanpaikoissa. Niin mekin. Söimme oikeasti ensimmäistä kertaa ulkona, sillä ilta oli leppeä. Saimme eteemme tulikuumat hot pot padat ja totesimme, että näinkin voi viettää uutta vuotta.
 

Hongkongin erikoisuus ovat tuhatvuotiset munat - jätimme kokemuksen näin aluksi väliin
 

Hongkongin pilvenpiirtäjät huimaavat
 
päivä Hongkongin saarella
 
pe 4.2.2011
Jussi oli heti aamusta jäniksen selässä. Hän herätti minut jo kahdeksalta aamiaiselle. Suunnitelmissamme oli tutustumisretki Hongkongiin. Olemme täällä kolmatta päivää eikä salmen toisella puolella oleva oikea Hongkong ole vielä tullut tutuksi. Se vika korjaantui pikaisesti. Pääsimme bussilla numero 7 suoraan Star Ferrylle. Laivamatka oli lyhyt ja tunnelmallinen. Se kesti kahdeksan minuuttia. Väliä liikennöivät vanhat alukset, jotka ovat kovasti kuvauksellisia. 
 

Star ferry vie 8 minuutissa Kowloonista Hongkongin saarelle
 
Saaren huipulle Viktoria Peakille pääsee niin ikään vanhalla raitiovaunulla. Retki on erittäin suosittu. Jopa niin, että totesimme, ettemme asetu masentavan pitkän jonon hännille. 
 

ajelu kaksikerroksisella raitiovaunulla Hongkongin rantakadulla maksaa 0,20 euroa
 
Ajoimme sitä vastoin hurmaavalla kaksikerrosraitiovaunulla pitkin rantakatua ja kävelimme vanhan keskustan mäkisillä kujilla. 
 

Lena Hongkongissa
 
Mielenkiintoinen erikoisuus oli lähes 800 metrin mittaiset liukuportaat, joilla oli hauska kulkea ylöspäin ja katsella kaupunkinäkymiä. 
 

hauskat 800 metriä pitkät liukuportaat
 

suitsukkeiden tuoksu oli huumaava
 
Man Mo temppelissä suitsukkeet tuoksuivat päätä huimaavasti. Hollywood Roadilla oli runsaasti antiikkikauppoja, mutta kiinalaisen uuden vuoden vuoksi suurin osa oli kiinni.   Ruokapaikkoja sen sijaan löytyi. Yllätimme itsemme istahtamalla kreikkalaiseen pikkuravintolaan, jonka lounaslista näytti hyvältä. Minä sain herkullista sienirisottoa ja Jussi mureaa lammasta punaviinin (!) kera. Jälkiruuaksi oli tarjolla jäätelöä ja suklaakakkua. Hotellille päästyämme päiväunet maittoivat.
Lena ja Jussi, hongkongilaiset
 

kaupunki on uuden vuoden aikaan tulvillaan tuoreita kukkia 
 

ja pupujusseja

Illalla uuden vuoden juhlat jatkuivat Suurella Ilotulituksella. Enpä ole ennen moista nähnyt. Väkeä oli liikkeellä niin paljon, ettemme koskaan päässeet satamaan asti. Lapset oli puettu kiiltävään silkkiin ja pikkuprinsessat istuivat tärkeinä isiensä hartioilla. Onneksi pääkadulta näkymä oli loistava. Taivaalla säteili ja paukkui. Näimme kukkia ja perhosia ja sydämiä ja kaninkorvia. Kun kahdenkymmenen minuutin kuluttua sanoin Jussille, että olipa komea esitys, tahti vain parani. Taivas oli yhtenä valomerenä ja ilma tuoksui savulle. Jussi tuumi, että kyllä kiinalaiset tämän homman osaavat. No, seuraavana aamuna näimme uutisista, että he samalla polttivat kokonaisen kerrostalon.


kiinalaisen uuden vuoden ilotulitus oli komea