perjantai, 17. elokuu 2012

kuvat ovat hävinneet

30.6 2012 tapahtuneen sähkökatkoksen yhteydessä Vuodatuksen vanha kuvapalvelin kärsi vaurioita, joiden takia kuvat elokuusta 2009 eteenpäin ovat hävinneet. Elokuuta 2009 edeltävät kuvat saatiin palautettua vanhoista kopioista.


sad

keskiviikko, 23. helmikuu 2011

kolmen viikon reissu takana - tässä matkan plussat ja miinukset

 
Vietnamista tuli ykkössuosikkimme matkailijaystävällisenä ja edullisena matkakohteena

Lyhyt kertaus kolmen viikon matkareitistämme 1 - 23.2.2011 
 
·        Finnairin suora lento Helsinki – Hongkong
 
·        Hongkong ja kiinalainen uusi vuosi, kolme päivää, hotelli YWCA Anne Black
 
·        lento Hanoihin, kolme päivää, hotellit Silver Hanoi ja Rising Dragon
 
·        lento Hoi Aniin, kuusi päivää, Southern Hotel & Villas (suosittelen)
 
·        lento takaisin Hanoihin, kolme päivää, hotelli Silver
 
·        Hanoista retkipaketti Halong Bayhin, kaksi päivää ja yö laivassa, Oriental Sales (suosittelen)
 
·        lento Guangzhouhun (Kanton), kaksi päivää, Overseas Chinese Friendship Hotel
 
·        junalla Hongkongiin, kaksi päivää, hotelli Booth Lodge
 
·        Hongkongista päiväretki laivalla Macaoon (suosittelen)
 
·        Finnairin suora paluulento Suomeen
 
 
Ja tässä matkamme plussat:
 
·        matkamme oli onnekas, sillä pahoja vastoinkäymisiä ei ollut ollenkaan (tavaroita ei unohtunut, ei varastettu, ei onnettomuuksia, ei sairauksia)
 
·        kolmessa viikossa ehti mainiosti kiertää näinkin pitkän rengasmatkan, kaikki matkakohteemme olivat meille uusia ja siksi haastavia – paluumatkalla Hanoissa ja Hongkongissa otimme jo elämän rennosti
 
·        vaikka kaupunkilomissa on puolensa, rantalomaa olisi saanut olla enemmän
 
·        kiinalainen uusi vuosi oli hieno kokemus, vaikka opaskirjat varoittelivat ettei silloin kannata matkustaa Aasiaan
 
·        jos Hongkongissa on aikaa, kannattaa ilman muuta käydä Guangzhoussa Kiinan puolella sekä Macaossa – molemmat ovat lähellä ja täysin erilaisia kokemuksia
 
 
·        Vietnam on turistiystävällinen ja edullinen maa, siellä saa hymyjä ja hyvää palvelua viimeisen päälle
 
·        joka puolella ruoka ja juoma olivat hyvää ja halpaa, emme laihtuneet (pitäisi kai kirjata miinuspuolelle) eikä vatsataudit vaivanneet
 
·        englannilla pärjäsi – huomasin yllättäen ymmärtäväni Jussia paremmin, mitä paikalliset selittivät oudoilla aksenteillaan, Jussi puolestaan sitkeänä sissinä jaksoi selittää perusteellisesti, mitä milloinkin halusimme
 
·        Aasiassa voi elää ja matkustaa halvalla tai kalliilla – me sukkuloimme enimmäkseen halvan puolella, mutta ylilyöntejäkin tuli, lähinnä mukavuudenhalusta. Olimme suunnitelleet käyttävämme enemmän junakyytejä, mutta lennot osoittautuivat lähes yhtä edullisiksi, myös taksin käyttö oli halpaa
 
·        rinkat olivat matkassa kätevät, sillä kävelimme paljon ja kuljimme monilla eri kulkuneuvoilla
 
·        kaikissa hotelleissamme oli käytettävissä ilmainen nettiyhteys, useassa myös langaton verkko (mutta meidän tyhmä läppäri temppuili). Lento- ja hotellivaraukset onnistuivat netin välityksellä on line. Erityisesti Vietnamissa sisäiset lennot olivat tosi halpoja.
 
 
miinuslista on lyhyt
 
·        kylmät kelit yllättivät – Hoi Anin rantaloma oli ainoa suloisen lämmin kesäviikko, Hanoissa ja Hongkongissa oli viileä, Kiinassa suorastaan kylmä, myös hotellihuoneet olivat kylmiä – tosin lisäpeittojen kera nukkuminen oli syvää
 
·        halpalentoyhtiöiden peruutukset ja lippusotkut haittasivat pari kertaa lomanviettoa, mutta niistäkin selvittiin
 
·        olisi pitänyt selvittää tarkemmin yhteydet lentokentiltä hotelleille, siinä olisi säästänyt rutkasti

Lena ja Jussi, tosi tyytyväiset matkalaiset

ps. päivitin blogiin kategoriat sekä muutamia uusia kuvia, joten kannattaa selata kuvakertomus vielä kertaalleen.

keskiviikko, 23. helmikuu 2011

kiinalaisia tussimaalauksia ja pekingin ankkaa

ti 22.2.2011
viimeinen Hongkong-päivä

Lähtöpäivä on yleensä yhtä odottelua, mutta tällä kerralla onnistuimme viettämään täydellisen kulttuuripäivän. Hotellimme lähellä oli pieni taidetarvikekauppa, jossa jo kerran pääsin hipelöimään aivan ihania kiinalaisia riisipapereita. Niissä oli pieniä kultahippuja. Silloin matkamme suunta oli kaupungille, joten jätin ostoaikeet viimeiseen päivään. Se kannatti, sillä sain vietyä kassillisen paperirullia hotellin säilytykseen. Otan ne lentokoneeseen käsimatkatavaroina.
 

näillä välineillä syntyy kiinalaisia tussimaalauksia
 
Seuraava ilonaihe oli Hongkongin taidemuseo, jossa oli kiinalaisen tussimaalauksen mestariteosten näyttely 1500-1600 luvuilta. Katselin hartaudella sitä osaamista, johon vain oikeat taitelijat pystyvät. Eikä taidekierroksemme loppunut vielä tähänkään, vaan suunnistimme jo toisen kerran ferryllä salmen yli Hongkongin saarelle ja siellä kuuluisalle taide- ja antiikkikadulle Hollywood Roadille. Nyt galleriat olivat auki ja minä kiersin niitä innolla. 
 

taidegallerioissa ei saanut ottaa valokuvia - kuvasin sitten näyteikkunoita
 

Hollywood Roadin antiikkikauppojen tarjontaa
 
Jussi kesti koko taidepaketin kärsivällisesti. No, kyllä hän sai vähän tasoitusta, sillä vietimme iltapäivän Monk Kokin elektroniikkakaupoissa.
 
Iltaseitsemältä raavimme jo toisen kerran Peking Restaurantin ovea Pekingin ankan toivossa. Ja nyt tärppäsi. Meidät ohjattiin komeaan saliin pyöreän pöydän ääreen. Jussi sain puolikkaan ankkaa, kun hän selitti, ettei vaimosta ole ankansyöjäksi. Tarjoilija opasti kädestä pitäen, miten ankanpalat kääritään ohuen letun sisään ja mukaan sipaistaan oysterkastiketta sekä sellerinpaloja. Tämä kasvissyöjäkin suostui maistamaan palasen, muttei ollut kovinkaan vakuuttunut. Oikeasti minun kasvisannokseni mehevine kiinalaisine sienineen oli maistuvampi.
 

Jussi saa kurssituksen Pekingin ankan oikeaoppisessa syömisessä
 
Vatsat pulleina palasimme Hongkongin iltaan ja kiersimme hotellille Temple Streetin yötorin kautta. Markkinoilla oli myynnissä mitä vain. Ostelimme viimeisillä dollareilla viimeisiä matkamuistoja – kahdella eurolla sai mitä vain. Varokaa ystävät, voitte saada tuliaisiksi mitä vain!
 
 

Nyt kello on puoli yksitoista illalla ja me olemme jo lentokentällä. Tulimme tunnin matkan kolmella eurolla, tällä kertaa lentokenttäbussilla. Hongkongin dollarit riittävät vielä lähtöoluisiin. Olisin viihtynyt täällä pitempäänkin, mutta onneksi kevään mittaan on uusia matkoja tiedossa. Ei Aasiaan, vaan ihan vain Eurooppaan. Huhtikuussa lähdemme Liin ja Kaizun kanssa heidän hääpäivämatkalleen Roomaan ja toukokuussa maalausmatkalle Normandiaan. Eli uusia blogeja on luvassa, pysykää kanavalla.
Lena ja Jussi, kotimatkalla


bambu on yksi neljästä kestosuosikista kiinalaisessa tussimaalauksessa (kolme muuta ovat orkidea, luumunkukka ja krysanteemi)

jatkuu kotosalla:

Vajaan kymmenen tunnin lento sujui perinteisesti, Jussi nukkui huonosti, minä hyvin.  Suomessa meitä odotti talvi, pakkasta oli -26 astetta.  Onneksi Miika-poika haki meidät lentoasemalta.  Kotona sisälämpömittari näytti +12 astetta (olimme vähentäneet lämpöä matkan ajaksi).  Takkatuli ja sauna korjasivat nopeasti tilanteen.  Purimme rinkat vikkelästi ja laitoimme ne palelemaan verannalle-  Tiedämme ainakin, ettei mitään ylimääräisä ötököitä pääse kotiutumaan meille.  Voi hyvänen aika, miten hyvältä tuoreet ruispalat ja suomalainen kahvi maistuivatkaan. 
Lena ja Jussi, nyt kotona

keskiviikko, 23. helmikuu 2011

laivaretki macaoon

 
päiväretkellä Macaossa

ma 21.2.2011
Aamulla puhalsi navakka tuuli. Hyvä ettei pupu mennyt pöksyyn. Reippaasti kuitenkin matkasimme metrolla Hongkongin saaren puolelle, josta Macaon laivat lähtevät. Keli oli usvainen ja mittarissa +15 astetta. Olo oli kuin lentokoneessa, kun kantosiipialus starttasi. Istuimme pehmeillä nojatuoleilla turvavyöt kiinnitettyinä ja eteemme kannettiin lentokonepakkaus lounasruokaa. Se oli tietenkin kanaa. Jussille maistui. 
 
Laivamatka kesti tasan tunnin. Perillä tuntui, kun olisimme astuneet Portugaliin. Vanhassa keskustassa katukiveykset oli kuvioitu ja talojen seinissä näkyi kaakelilaattoja.
 

keskusaukion kiveys toi tuulahduksen Portugalista
 
Keskusaukio oli koristeltu uuden vuoden kunniaksi värikkäästi.   Pupujusseja hyppeli siellä ja täällä. 
 

Largo de Senado oli koristeltu viimeisen päälle uuden vuoden kunniaksi
 
Ruinas do São Paulo - jäljellä on vain julkisivu
 
Katsastimme tärkeimmät nähtävyydet ja lähdimme sen jälkeen etsimään ruokapaikkaa. Vietimme nostalgisen tuokion grillattujen sardiinien, merianturan ja kirpeän vinho verden merkeissä. Paluumatkalla laivalaituriin näimme vilauksen Macaon kuuluisista pelihelveteistä. Hädin tuskin vältimme kiusauksen.
 
Hongkongin valot loistivat, kun kotiuduimme retkeltä. Meillä on vielä huomenna täyspitkä kulttuuripäivä, sillä lento Suomeen lähtee puolen yön jälkeen. Jo nyt tuntuu haikealta, että Aasia-seikkailumme on loppusuoralla. Koti-ikävä ei ole vaivannut, eivät myöskään vatsataudit ja kielen suhteenkin olemme selvinneet kohtalaisesti, jopa Kiinassa. Matkassa oli sanakirjoja joka lähtöön, mutta löysimme ihmeen hyvin englanninkielisiä palveluja.

keskiviikko, 23. helmikuu 2011

paluu hongkongiin

 
pääkatu Nathan Road iltavalaistuksessa

su 20.2.2011 illalla hotellissa
Pikajuna toi meidät pikavauhtia eli vajaassa kahdessa tunnissa tuttuun Hongkongiin. Eväänä meillä oli 7 Eleven –kaupasta ostetut kolmioleivät sekä pullollinen krysanteemiteetä. Leivät olivat aivan mitättömiä ja tee tuoksui hajuvedeltä. Ostinkin sen yksinomaan hauskan ulkokuoren vuoksi. Että sellainen lounas. 
 
Hongkongiin oli ilo saapua, sillä nyt olimme vahvoilla. Octobus-korteilla pääsimme mukavasti Kowloonin asemalta kertavaihdolla Jau Ma Teille, jonka lähellä uusi pelastusarmeijan hotellimme Booth Lodge on. Molempien silmät olivat ympyröinä, kun kuulimme varanneemme 45 euroa maksavan majapaikan! Viimeisten viikkojen aikana olemme selvinneet 20-30 eurolla ja olemme asuneet tosi hyvin. Ei tässäkään mitään vikaa ole. Huone on pieni ja siisti, sänky leveä, löytyy tv, jääkaappi ja oma kylpyhuone. Sijaintikin on mainio ja aamiainen kuuluu hintaan. Hongkong on kallis paikka. Tullessa se ei järkyttänyt, nyt sitäkin enemmän.
 

kultakoruja à la Hongkong
 
Olimme sen verran matkasta väsyneitä, että tyydyimme illalla vain kävelemään Hongkongin pääkatu Nathan Roadia ja etsimään sen varrelta illallispaikan. Jussi on jo pitkään puhunut Pekingin ankasta. Lähistöllä oli suositusravintola Peking Restaurant, jossa sitä saisi. Jos mahtuisi. Paikka oli niin tupaten täynnä pieniä kiinalaisia, ettei meille ollut sijaa. Vastapäätä sijaitsi niin ikään suosituspaikka Light Vegetarian Restaurant, jonka buffetpöytää opaskirja hehkutti maan mainiona. Niinpä suunnistimme sinne ja saimme taas kerran oivan elämyksen. 
 
hot pot vihannekset kypsensimme vahvassa kasvisliemessä
 
Pöytäämme tuotiin keittolevy ja hotpot-kattila, jossa kypsensimme soijakinkkua (se näytti ja maistui aidolta kinkulta!), kiinalaisia sieniä, kasviksia ja lehtivihanneksia. Sen lisäksi noutopöydästä sai hakea lisäannoksia tofukeitosta alkaen. Jälkiruuaksi kiinalaistyttö paistoi höyryäviä lettuja, joiden kanssa tarjolla oli hilloja ja vaniljakastiketta. Jussi voihki kotimatkalla ettei olisi uskonut, että kasvisruuasta voi tulla näin täyteen.
Lena ja Jussi, herkkumatkailijat