risteilimme kaksi päivää Oriental Sailsin džonkilla
ma 14.2.2011
matkapäivä Hoi Anista takaisin Hanoihin
Päivälento lähti lähes ajassa ja me huomasimme olevamme tutun oloisessa Hanoissa jo kahden maissa. Ostimme lentokoneesta matkaliput ja saavuimme tyylikkäästi Jetstarin oranssilla bussilla hotellimme lähituntumaan. Hinta oli kaksi taalaa hengeltä. Ms Hanh toivotti meidät iloisesti tervetulleiksi ja kertoi varanneensa meille liput huomiselle Halong Bayn risteilylle. Siis kaikki on kunnossa ja meidän seuraavat päivämme ohjelmoitu.
Iltapäivän ohjelma sen sijaan ei onnistunut ollenkaan. Lentokoneessa Jussin vieressä istui elävä tietotoimisto. Herrahenkilö oli australialainen, joka oli asunut seitsemän vuotta Vietnamissa. Hän piirsi Jussin karttaan hyviä ruokapaikkaehdotuksia sekä etsimämme tavaratalon paikat. Marssimme järven ohi ja etsimme hartaasti supermarketia sitä löytämättä. No tulipa halpa kierros. Ruokapaikan suhteen kävi melkein samoin. Tosin löysimme yhden hotellin lähellä sijaitsevan suosituspaikan vain huomataksemme, että olemme jo käyneet siellä. Valitsimme naapuriravintolan, joka oli mainittu Lonely Planetissa. Ihmettelimme miksi, sillä se ei saanut meiltä ensimmäistäkään tähteä. No, dalatin viini oli kyllä hämmästyttävän hyvä - olemme jo tottuneet makuun - ja kilautimme maljat sekä ystävänpäivän että Jane-siskon syntymäpäivän kunniaksi.
liikennettä Hanoin vanhassa kaupungissa
ti 15.2.2011
retkipäivä
Aamulla Hanoin kadut olivat märät, kun Oriental Sailsin minibussi nouti meidät hotellilta. Retkijoukkueeseemme kuului meidän lisäksi viisi turistia, ranskalaisia, saksalaisia ja yksi kanadalainen. Englannin lisäksi puhuimme käsillä, sillä kaksi nuorista oli mykkiä. Kolmen ja puolen tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme merenrantaan ja näimme ensimmäiset kalkkikivikalliot. Halong Bayssa jyrkkiä kalliosaaria on lähes 2000 kappaletta. Opastyttömme Anh tiesi ihan tarkankin lukumäärän, mutta se tieto ehti jo karista mielestä.
Siirryimme pikkuveneellä tukevaan kodikkaaseen puualukseen, jossa saimme alkajaisiksi kupilliset kuumaa appelsiiniteetä. Se lämmitti, sillä keli oli tosi viileä. Eilen mittarissa oli 16 astetta, tänään vähemmän. Hyttimme oli pieni, mutta viihtyisä. Yöpöydän yllätyslaatikosta löytyi kaksi tyhjää olutpulloa ja puolikas erinomaista Rhum Chauvet tummaa rommia. Sepä lämmitti vielä paremmin kuin tee. Hotellimme tyttö suositteli Oriental Sailsin matkoja valikoiman parhaimpina. Lounas ainakin osoittautui erinomaiseksi. Saimme alkupaloina taskurapuja, paistettua kalaa ja mangosalaattia. Olin jo täysin tyytyväinen, kun pojat rupesivat kantamaan pääruokia – mustekaloja ja tofupaloja tomaattikastikkeessa, valkosipulissa haudutettuja lehtivihanneksia sekä naudanlihaa kasvisten kera. Minä sain vielä erikoisannoksen munakasta, kun ilmoitin en syöväni lihaa. Apua, muutaman tunnin kuluttua on jo illallinen.
džonkkeja tippukiviluolien edustalla
Puolentoista tunnin purjehduksen jälkeen ankkuroimme kauniiseen lahdenpohjukkaan, jossa oli jo toistakymmentä risteilyalusta. Onneni oli täydellinen, kun muutamat niistä olivat nostaneet punaiset purjeet ylös. Pitkänä letkana kiersimme saaren kallioluolat, joissa tippukivet muodostivat toinen toistaan jännittävämpiä kuvioita. Retken jälkeen innokkaimmat pääsivät vielä kajakoimaan. Me ilmoitimme odottavamme aurinkoisempaa päivää.
opastyttömme kertoi, että hyvällä mielikuvituksella tippukivissä voi nähdä mielenkiintoisia muotoja – mitähän hän sillä tarkoitti
Ette halua kuulla, mitä saimme illalliseksi. Kerron silti. Aluksi tarjottiin mereneläväkeittoa ja kauniisti aseteltu lautasellinen kurkkuja ja tomaattiruusuja. Ensimmäiset aah-henkäykset kuuluivat, kun tarjoilijat kantoivat pöytiin näyttävät katkarapumaljat, jotka oli koristettu upeilla porkkanakukilla.
katkarapumalja porkkanaruusujen kera
Heti perään meille tarjottiin simpukoita valkosipuliyrttivoin kera. ”Nyt seuraa lime-keitto”, tarjoilijapoika esitteli, kun hän toi sormien huuhteluvadin. Sen jälkeen ravintolasalin valot sammuivat ja esiin marssitettiin kynttilälyhdyt. Tuoreiden ananasten sisään oli kätketty kynttilä ja ulkopuolelle oli pistelty hammastikkuihin höyryäviä kevätkääryleitä. Arvelimme, että seuraavaksi pääsemme jo pääruokaan. Ei onnistunut. Väliruuaksi muut saivat saslik-vartaita, minulle tuotiin grillattuja jättirapuja. Niiden perään seurasi vadillinen kookoksella maustettuja ranskanperunoita. Pääruuaksi tarjottiin kanaa hunajakastikkeessa ja höyrytettyä riisiä. Minä sain mustekalapullia, jotka kyllä maistuivat ihan kalapullilta. Jaoin niitä anteliaasti pöytäseurueelle. Tässä kohdin ilmoitin, että nyt riittää. Mutta tarjoilu jatkui. Seuraavaksi saimme tuoretta kalaa, joka oli koristettu tomaatista veistetyllä joutsenella sekä ison vadillisen valkosipulissa haudutettua kaalia. Yllätykseksi jälkiruuat ovat olleet vaatimattomia. Lounaalla saimme kissanmuotoon leikattuja omenoita ja nyt illallisella muotoiltuja päärynälohkoja.
Illallinen kesti tasan kaksi tuntia. Loppuillan aktiviteetteihin kuuluu Jussin iloksi kalastusta ja tiedossa on myös karaokea. Minä olen päättänyt jättää molemmat väliin. Huomenna ohjelmassamme on aamiainen jo 7:30, sitten puolitoista tuntia risteilyä, sitten lounas, sitten paluu Hanoihin. Arvelen, että huomenna emme kaipaa ainakaan tukevaa illallista.
lohikäärmelahdella
ke 16.2.2011
toinen retkipäivä
Laivakokki armahti meitä ja tarjosi vain kevyen länsimaisen aamiaisen. Teimme pehmeässä aamuvalossa puolentoista tunnin risteilyn saaristossa. Vierailimme myös kelluvassa kalastajakylässä, joka oli jyrkkien kallioiden suojaamassa poukamassa. Rantauduimme lounaan jälkeen ja aloitimme välittömästi pitkän ajomatkan riisivainioiden halki Hanoihin.
tarjolla tuoreita hedelmiä
Tänään ostoskierroksemme onnistui. Löysimme opastyttömme neuvojen mukaan pienen sivellinkaupan, jonka ostin lähes tyhjäksi. Sain lisää siveltimiä, runsaasti aivan ihastuttavia riisipaperereita ja kiinalaista tussia. Iloisesti kassia heilutellen istahdimme lähimpään bia hoi –paikkaan, jossa totta totisesti oli tunnelmaa. Yllätyimme, miten hyvän makuista juoma oli. Otimme toisetkin lasilliset.
Lena, džonkkiristeilijä
Bia Hoi paikassa olutlasi maksoi 7000 dongia (noin 0,30 euroa). Hotellimme lähellä sitä saa halvemmalla, 4000 dongilla. Jussi kuvassa keskellä.
