ti 22.2.2011
viimeinen Hongkong-päivä
Lähtöpäivä on yleensä yhtä odottelua, mutta tällä kerralla onnistuimme viettämään täydellisen kulttuuripäivän. Hotellimme lähellä oli pieni taidetarvikekauppa, jossa jo kerran pääsin hipelöimään aivan ihania kiinalaisia riisipapereita. Niissä oli pieniä kultahippuja. Silloin matkamme suunta oli kaupungille, joten jätin ostoaikeet viimeiseen päivään. Se kannatti, sillä sain vietyä kassillisen paperirullia hotellin säilytykseen. Otan ne lentokoneeseen käsimatkatavaroina.
näillä välineillä syntyy kiinalaisia tussimaalauksia
Seuraava ilonaihe oli Hongkongin taidemuseo, jossa oli kiinalaisen tussimaalauksen mestariteosten näyttely 1500-1600 luvuilta. Katselin hartaudella sitä osaamista, johon vain oikeat taitelijat pystyvät. Eikä taidekierroksemme loppunut vielä tähänkään, vaan suunnistimme jo toisen kerran ferryllä salmen yli Hongkongin saarelle ja siellä kuuluisalle taide- ja antiikkikadulle Hollywood Roadille. Nyt galleriat olivat auki ja minä kiersin niitä innolla.
taidegallerioissa ei saanut ottaa valokuvia - kuvasin sitten näyteikkunoita
Hollywood Roadin antiikkikauppojen tarjontaa
Jussi kesti koko taidepaketin kärsivällisesti. No, kyllä hän sai vähän tasoitusta, sillä vietimme iltapäivän Monk Kokin elektroniikkakaupoissa.
Iltaseitsemältä raavimme jo toisen kerran Peking Restaurantin ovea Pekingin ankan toivossa. Ja nyt tärppäsi. Meidät ohjattiin komeaan saliin pyöreän pöydän ääreen. Jussi sain puolikkaan ankkaa, kun hän selitti, ettei vaimosta ole ankansyöjäksi. Tarjoilija opasti kädestä pitäen, miten ankanpalat kääritään ohuen letun sisään ja mukaan sipaistaan oysterkastiketta sekä sellerinpaloja. Tämä kasvissyöjäkin suostui maistamaan palasen, muttei ollut kovinkaan vakuuttunut. Oikeasti minun kasvisannokseni mehevine kiinalaisine sienineen oli maistuvampi.
Jussi saa kurssituksen Pekingin ankan oikeaoppisessa syömisessä
Vatsat pulleina palasimme Hongkongin iltaan ja kiersimme hotellille Temple Streetin yötorin kautta. Markkinoilla oli myynnissä mitä vain. Ostelimme viimeisillä dollareilla viimeisiä matkamuistoja – kahdella eurolla sai mitä vain. Varokaa ystävät, voitte saada tuliaisiksi mitä vain!
Nyt kello on puoli yksitoista illalla ja me olemme jo lentokentällä. Tulimme tunnin matkan kolmella eurolla, tällä kertaa lentokenttäbussilla. Hongkongin dollarit riittävät vielä lähtöoluisiin. Olisin viihtynyt täällä pitempäänkin, mutta onneksi kevään mittaan on uusia matkoja tiedossa. Ei Aasiaan, vaan ihan vain Eurooppaan. Huhtikuussa lähdemme Liin ja Kaizun kanssa heidän hääpäivämatkalleen Roomaan ja toukokuussa maalausmatkalle Normandiaan. Eli uusia blogeja on luvassa, pysykää kanavalla.
Lena ja Jussi, kotimatkalla
bambu on yksi neljästä kestosuosikista kiinalaisessa tussimaalauksessa (kolme muuta ovat orkidea, luumunkukka ja krysanteemi)
jatkuu kotosalla:
Vajaan kymmenen tunnin lento sujui perinteisesti, Jussi nukkui huonosti, minä hyvin. Suomessa meitä odotti talvi, pakkasta oli -26 astetta. Onneksi Miika-poika haki meidät lentoasemalta. Kotona sisälämpömittari näytti +12 astetta (olimme vähentäneet lämpöä matkan ajaksi). Takkatuli ja sauna korjasivat nopeasti tilanteen. Purimme rinkat vikkelästi ja laitoimme ne palelemaan verannalle- Tiedämme ainakin, ettei mitään ylimääräisä ötököitä pääse kotiutumaan meille. Voi hyvänen aika, miten hyvältä tuoreet ruispalat ja suomalainen kahvi maistuivatkaan.
Lena ja Jussi, nyt kotona
