hong kong viet nam guang zhou

kuvat ovat hävinneet

2012-08-17T15:42:01+03:00

30.6 2012 tapahtuneen sähkökatkoksen yhteydessä Vuodatuksen vanha kuvapalvelin kärsi vaurioita, joiden takia kuvat elokuusta 2009 eteenpäin ovat hävinneet. Elokuuta 2009 edeltävät kuvat saatiin palautettua vanhoista kopioista.

kolmen viikon reissu takana - tässä matkan plussat ja miinukset

2011-02-23T11:20:01+02:00

Vietnamista tuli ykkössuosikkimme matkailijaystävällisenä ja edullisena matkakohteena

Lyhyt kertaus kolmen viikon matkareitistämme 1 - 23.2.2011

· Finnairin suora lento Helsinki – Hongkong

· Hongkong ja kiinalainen uusi vuosi, kolme päivää, hotelli YWCA Anne Black

· lento Hanoihin, kolme päivää, hotellit Silver Hanoi ja Rising Dragon

· lento Hoi Aniin, kuusi päivää, Southern Hotel & Villas (suosittelen)

· lento takaisin Hanoihin, kolme päivää, hotelli Silver

· Hanoista retkipaketti Halong Bayhin, kaksi päivää ja yö laivassa, Oriental Sales (suosittelen)

· lento Guangzhouhun (Kanton), kaksi päivää, Overseas Chinese Friendship Hotel

· junalla Hongkongiin, kaksi päivää, hotelli Booth Lodge

· Hongkongista päiväretki laivalla Macaoon (suosittelen)

· Finnairin suora paluulento Suomeen

Ja tässä matkamme plussat:

· matkamme oli onnekas, sillä pahoja vastoinkäymisiä ei ollut ollenkaan (tavaroita ei unohtunut, ei varastettu, ei onnettomuuksia, ei sairauksia)

· kolmessa viikossa ehti mainiosti kiertää näinkin pitkän rengasmatkan, kaikki matkakohteemme olivat meille uusia ja siksi haastavia – paluumatkalla Hanoissa ja Hongkongissa otimme jo elämän rennosti

· vaikka kaupunkilomissa on puolensa, rantalomaa olisi saanut olla enemmän

· kiinalainen uusi vuosi oli hieno kokemus, vaikka opaskirjat varoittelivat ettei silloin kannata matkustaa Aasiaan

· jos Hongkongissa on aikaa, kannattaa ilman muuta käydä Guangzhoussa Kiinan puolella sekä Macaossa – molemmat ovat lähellä ja täysin erilaisia kokemuksia

· Vietnam on turistiystävällinen ja edullinen maa, siellä saa hymyjä ja hyvää palvelua viimeisen päälle

· joka puolella ruoka ja juoma olivat hyvää ja halpaa, emme laihtuneet (pitäisi kai kirjata miinuspuolelle) eikä vatsataudit vaivanneet

· englannilla pärjäsi – huomasin yllättäen ymmärtäväni Jussia paremmin, mitä paikalliset selittivät oudoilla aksenteillaan, Jussi puolestaan sitkeänä sissinä jaksoi selittää perusteellisesti, mitä milloinkin halusimme

· Aasiassa voi elää ja matkustaa halvalla tai kalliilla – me sukkuloimme enimmäkseen halvan puolella, mutta ylilyöntejäkin tuli, lähinnä mukavuudenhalusta. Olimme suunnitelleet käyttävämme enemmän junakyytejä, mutta lennot osoittautuivat lähes yhtä edullisiksi, myös taksin käyttö oli halpaa

· rinkat olivat matkassa kätevät, sillä kävelimme paljon ja kuljimme monilla eri kulkuneuvoilla

· kaikissa hotelleissamme oli käytettävissä ilmainen nettiyhteys, useassa myös langaton verkko (mutta meidän tyhmä läppäri temppuili). Lento- ja hotellivaraukset onnistuivat netin välityksellä on line. Erityisesti Vietnamissa sisäiset lennot olivat tosi halpoja.

miinuslista on lyhyt

· kylmät kelit yllättivät – Hoi Anin rantaloma oli ainoa suloisen lämmin kesäviikko, Hanoissa ja Hongkongissa oli viileä, Kiinassa suorastaan kylmä, myös hotellihuoneet olivat kylmiä – tosin lisäpeittojen kera nukkuminen oli syvää

· halpalentoyhtiöiden peruutukset ja lippusotkut haittasivat pari kertaa lomanviettoa, mutta niistäkin selvittiin

· olisi pitänyt selvittää tarkemmin yhteydet lentokentiltä hotelleille, siinä olisi säästänyt rutkasti

Lena ja Jussi, tosi tyytyväiset matkalaiset

ps. päivitin blogiin kategoriat sekä muutamia uusia kuvia, joten kannattaa selata kuvakertomus vielä kertaalleen.

kiinalaisia tussimaalauksia ja pekingin ankkaa

2011-02-23T11:15:01+02:00

ti 22.2.2011
viimeinen Hongkong-päivä

Lähtöpäivä on yleensä yhtä odottelua, mutta tällä kerralla onnistuimme viettämään täydellisen kulttuuripäivän. Hotellimme lähellä oli pieni taidetarvikekauppa, jossa jo kerran pääsin hipelöimään aivan ihania kiinalaisia riisipapereita. Niissä oli pieniä kultahippuja. Silloin matkamme suunta oli kaupungille, joten jätin ostoaikeet viimeiseen päivään. Se kannatti, sillä sain vietyä kassillisen paperirullia hotellin säilytykseen. Otan ne lentokoneeseen käsimatkatavaroina.

näillä välineillä syntyy kiinalaisia tussimaalauksia

Seuraava ilonaihe oli Hongkongin taidemuseo, jossa oli kiinalaisen tussimaalauksen mestariteosten näyttely 1500-1600 luvuilta. Katselin hartaudella sitä osaamista, johon vain oikeat taitelijat pystyvät. Eikä taidekierroksemme loppunut vielä tähänkään, vaan suunnistimme jo toisen kerran ferryllä salmen yli Hongkongin saarelle ja siellä kuuluisalle taide- ja antiikkikadulle Hollywood Roadille. Nyt galleriat olivat auki ja minä kiersin niitä innolla.

taidegallerioissa ei saanut ottaa valokuvia - kuvasin sitten näyteikkunoita

Hollywood Roadin antiikkikauppojen tarjontaa

Jussi kesti koko taidepaketin kärsivällisesti. No, kyllä hän sai vähän tasoitusta, sillä vietimme iltapäivän Monk Kokin elektroniikkakaupoissa.

Iltaseitsemältä raavimme jo toisen kerran Peking Restaurantin ovea Pekingin ankan toivossa. Ja nyt tärppäsi. Meidät ohjattiin komeaan saliin pyöreän pöydän ääreen. Jussi sain puolikkaan ankkaa, kun hän selitti, ettei vaimosta ole ankansyöjäksi. Tarjoilija opasti kädestä pitäen, miten ankanpalat kääritään ohuen letun sisään ja mukaan sipaistaan oysterkastiketta sekä sellerinpaloja. Tämä kasvissyöjäkin suostui maistamaan palasen, muttei ollut kovinkaan vakuuttunut. Oikeasti minun kasvisannokseni mehevine kiinalaisine sienineen oli maistuvampi.

Jussi saa kurssituksen Pekingin ankan oikeaoppisessa syömisessä

Vatsat pulleina palasimme Hongkongin iltaan ja kiersimme hotellille Temple Streetin yötorin kautta. Markkinoilla oli myynnissä mitä vain. Ostelimme viimeisillä dollareilla viimeisiä matkamuistoja – kahdella eurolla sai mitä vain. Varokaa ystävät, voitte saada tuliaisiksi mitä vain!

Nyt kello on puoli yksitoista illalla ja me olemme jo lentokentällä. Tulimme tunnin matkan kolmella eurolla, tällä kertaa lentokenttäbussilla. Hongkongin dollarit riittävät vielä lähtöoluisiin. Olisin viihtynyt täällä pitempäänkin, mutta onneksi kevään mittaan on uusia matkoja tiedossa. Ei Aasiaan, vaan ihan vain Eurooppaan. Huhtikuussa lähdemme Liin ja Kaizun kanssa heidän hääpäivämatkalleen Roomaan ja toukokuussa maalausmatkalle Normandiaan. Eli uusia blogeja on luvassa, pysykää kanavalla.
Lena ja Jussi, kotimatkalla

bambu on yksi neljästä kestosuosikista kiinalaisessa tussimaalauksessa (kolme muuta ovat orkidea, luumunkukka ja krysanteemi)

jatkuu kotosalla:

Vajaan kymmenen tunnin lento sujui perinteisesti, Jussi nukkui huonosti, minä hyvin. Suomessa meitä odotti talvi, pakkasta oli -26 astetta. Onneksi Miika-poika haki meidät lentoasemalta. Kotona sisälämpömittari näytti +12 astetta (olimme vähentäneet lämpöä matkan ajaksi). Takkatuli ja sauna korjasivat nopeasti tilanteen. Purimme rinkat vikkelästi ja laitoimme ne palelemaan verannalle- Tiedämme ainakin, ettei mitään ylimääräisä ötököitä pääse kotiutumaan meille. Voi hyvänen aika, miten hyvältä tuoreet ruispalat ja suomalainen kahvi maistuivatkaan.
Lena ja Jussi, nyt kotona

laivaretki macaoon

2011-02-23T10:25:01+02:00

päiväretkellä Macaossa

ma 21.2.2011

Aamulla puhalsi navakka tuuli. Hyvä ettei pupu mennyt pöksyyn. Reippaasti kuitenkin matkasimme metrolla Hongkongin saaren puolelle, josta Macaon laivat lähtevät. Keli oli usvainen ja mittarissa +15 astetta. Olo oli kuin lentokoneessa, kun kantosiipialus starttasi. Istuimme pehmeillä nojatuoleilla turvavyöt kiinnitettyinä ja eteemme kannettiin lentokonepakkaus lounasruokaa. Se oli tietenkin kanaa. Jussille maistui.

Laivamatka kesti tasan tunnin. Perillä tuntui, kun olisimme astuneet Portugaliin. Vanhassa keskustassa katukiveykset oli kuvioitu ja talojen seinissä näkyi kaakelilaattoja.

keskusaukion kiveys toi tuulahduksen Portugalista

Keskusaukio oli koristeltu uuden vuoden kunniaksi värikkäästi. Pupujusseja hyppeli siellä ja täällä.

Largo de Senado oli koristeltu viimeisen päälle uuden vuoden kunniaksi

Ruinas do São Paulo - jäljellä on vain julkisivu

Katsastimme tärkeimmät nähtävyydet ja lähdimme sen jälkeen etsimään ruokapaikkaa. Vietimme nostalgisen tuokion grillattujen sardiinien, merianturan ja kirpeän vinho verden merkeissä. Paluumatkalla laivalaituriin näimme vilauksen Macaon kuuluisista pelihelveteistä. Hädin tuskin vältimme kiusauksen.

Hongkongin valot loistivat, kun kotiuduimme retkeltä. Meillä on vielä huomenna täyspitkä kulttuuripäivä, sillä lento Suomeen lähtee puolen yön jälkeen. Jo nyt tuntuu haikealta, että Aasia-seikkailumme on loppusuoralla. Koti-ikävä ei ole vaivannut, eivät myöskään vatsataudit ja kielen suhteenkin olemme selvinneet kohtalaisesti, jopa Kiinassa. Matkassa oli sanakirjoja joka lähtöön, mutta löysimme ihmeen hyvin englanninkielisiä palveluja.

paluu hongkongiin

2011-02-23T10:11:01+02:00

pääkatu Nathan Road iltavalaistuksessa

su 20.2.2011 illalla hotellissa

Pikajuna toi meidät pikavauhtia eli vajaassa kahdessa tunnissa tuttuun Hongkongiin. Eväänä meillä oli 7 Eleven –kaupasta ostetut kolmioleivät sekä pullollinen krysanteemiteetä. Leivät olivat aivan mitättömiä ja tee tuoksui hajuvedeltä. Ostinkin sen yksinomaan hauskan ulkokuoren vuoksi. Että sellainen lounas.

Hongkongiin oli ilo saapua, sillä nyt olimme vahvoilla. Octobus-korteilla pääsimme mukavasti Kowloonin asemalta kertavaihdolla Jau Ma Teille, jonka lähellä uusi pelastusarmeijan hotellimme Booth Lodge on. Molempien silmät olivat ympyröinä, kun kuulimme varanneemme 45 euroa maksavan majapaikan! Viimeisten viikkojen aikana olemme selvinneet 20-30 eurolla ja olemme asuneet tosi hyvin. Ei tässäkään mitään vikaa ole. Huone on pieni ja siisti, sänky leveä, löytyy tv, jääkaappi ja oma kylpyhuone. Sijaintikin on mainio ja aamiainen kuuluu hintaan. Hongkong on kallis paikka. Tullessa se ei järkyttänyt, nyt sitäkin enemmän.

kultakoruja à la Hongkong

Olimme sen verran matkasta väsyneitä, että tyydyimme illalla vain kävelemään Hongkongin pääkatu Nathan Roadia ja etsimään sen varrelta illallispaikan. Jussi on jo pitkään puhunut Pekingin ankasta. Lähistöllä oli suositusravintola Peking Restaurant, jossa sitä saisi. Jos mahtuisi. Paikka oli niin tupaten täynnä pieniä kiinalaisia, ettei meille ollut sijaa. Vastapäätä sijaitsi niin ikään suosituspaikka Light Vegetarian Restaurant, jonka buffetpöytää opaskirja hehkutti maan mainiona. Niinpä suunnistimme sinne ja saimme taas kerran oivan elämyksen.

hot pot vihannekset kypsensimme vahvassa kasvisliemessä

Pöytäämme tuotiin keittolevy ja hotpot-kattila, jossa kypsensimme soijakinkkua (se näytti ja maistui aidolta kinkulta!), kiinalaisia sieniä, kasviksia ja lehtivihanneksia. Sen lisäksi noutopöydästä sai hakea lisäannoksia tofukeitosta alkaen. Jälkiruuaksi kiinalaistyttö paistoi höyryäviä lettuja, joiden kanssa tarjolla oli hilloja ja vaniljakastiketta. Jussi voihki kotimatkalla ettei olisi uskonut, että kasvisruuasta voi tulla näin täyteen.
Lena ja Jussi, herkkumatkailijat

kiinaseikkailu alkoi

2011-02-19T11:54:01+02:00

ensimmäinen ostoskeskus valloitettavana

pe 18.2.2011
lento Hanoi – Guangzhou

Meillä oli aamuherätys viideltä. Kun kolistelimme rinkkojen kanssa hotellin ala-aulaan, se oli pimeänä ja respan nuoret pojat nukkuivat suloista unta lattialla patjalla. Silmiään hieroen toinen heräsi hoitelemaan meidät matkaan. Minulla on vatsanahka piukeana koko matkan ajan, sillä erehdyin tarkistamaan vielä sähköpostin. Orbitz ilmoitti iloisesti, että se on noteerannut lentomuutoksemme, uusi lento on buukattu huomisaamuksi! Kääk.

Onneksi kentällä kaikki sujui hyvin ja me pääsimme aikataulussa matkaan. Lento kesti puolitoista tuntia. Lähtiessä oli koleaa, mittarissa + 17. Guangzhoussa (Kanton) oli tosi kylmä. Arvelin kuulevani väärin, kun lentokoneessa kerrottiin, että lämpötila perillä on +11 astetta. Ja me kun luulimme olevamme lämpimissä maissa. Tosin viestit kotisuomen paukkupakkasista vähän lohduttivat.

Kulttuurishokki oli melkoinen, kun saavuimme hotellille. Overseas Chinese Friendship Hotel sijaitsee Tianhen alueella valtavien pilvenpiirtäjien keskellä. Useita isoja ostoskeskuksia löytyy kävelymatkan säteeltä. Kävimme lounaalla hotellin ravintolassa, jossa kuvakirjojen ja pari englannin sanaa taitavan tarjoilijan avulla valitsimme ensimmäisen aitokiinalaisen aterian. Kantonin keittiötä kehutaan erinomaiseksi. Lounaskokemus ainakin oli mahtava.

ensimmäinen kiinalounaamme: tofupataa, wokkikasviksia ja paahdettua ankkaa

Raskaiden päiväunien jälkeen kiersimme lähimmän ostoskeskuksen, jossa kerroksia riitti. Mielenkiintoisin oli ilman muuta ruokaosasto, joka päihitti mennen tullen Stockan Herkun.

kaupunkinäkymiä

la 19.2.2011

Guangzhou-päivä

Aamulla satoi. Ensimmäisen kerran matkan aikana kaivoimme sateenvarjot esiin ja lähdimme valloittamaan kaupunkia. Aloitimme metrosta. Saimme pikakurssituksen lippuautomaatin käytössä. Sen jälkeen jo pärjäsimme. Tekstit olivat sekä kiinaksi että englanniksi, onneksi. East Railway Station sijaitsee hotellimme lähellä, vain yhden pysäkkivälin päässä. Varauduimme lippujonoihin, joita ei ollut. Saimme nopeasti ostetuksi junaliput huomiseen keskipäivän junaan, joka menee suoraan Hongkongin Kowloonin asemalle. Hinta oli 190 Hongkongin dollaria, eli 19 euroa hengeltä. Matka-aika on pari tuntia.

Nyt kun kaikki varaukset loppulomalle oli tehty, olimme aika huolettomalla mielellä. Matkustimme metrolla Guangzhoun vanhaan keskustaan, 11 pysäkinväliä. Päivä kului leppoisasti Shamian saarella, jossa oli hurmaava veistospuisto sekä runsaasti matkamuistomyymälöitä.

veistospuistossa oli huumoria

Kiertokävelymme jatkui vanhoille kauppakujille, joissa oli myytävänä mitä vain. Hämmästelimme kiinalaisia yrttejä, kuivattua ginsengiä, merihevosia, liskoja, eläviä koiranpentuja, bonsaipuita, akvaariokaloja. Luettelosta ei tulisi loppua, jos vain tietäisin mitä kaikkea näimme.

kauppakujilla oli myytävänä kuivattuja meritähtiä

ja merihevosia

ja eläviä koiranpentuja – mustavalkoinen hurmuri takarivissä on aivan selvästi Pekku-koiramme reinkarnaatio

Lounasaikaan kokeilimme katukeittiötä, joka tarjosi herkkuja osteribaarista alkaen. Jussi, joka on ihastunut ankkaan, sai tulisen nuudelikeiton. Minä valitsin vegekojusta lautasen, jossa oli valikoima erilaisia pikkuannoksia soijamakkaroiden kera. Taisimme tehdä ennätyksen, sillä ruokailu maksoi yhteensä alle euron!

kiinalaisia mallinukkeja

Koska meillä on näin lyhyt vierailu Kiinan puolelle, innostuimme tekemään tuliaisostoksia. Minä sain ikioman kiinalaisen leimasimen, johon tyttö kaiversi nimeni mallin mukaan. Kiitos vain kulttuurikeskus Caisan kiinalaisten tussimaalauksen opettajien, joilta malli oli peräisin. Kaivertaminen kesti pari tuntia, mutta oli sen arvoista. Leimasin ja punaväri maksoivat yhteensä 10 euroa, ei paha. Ostimme myös upean mahjong-pelin, jonka nappulat ovat käsintehdyt. Tingimme ansiokkaasti, sillä täällä on uuden vuoden jälkeen alennusmyyntiaika. Hinta putosi puoleen ja maksoimme siitä vain 20 euroa. Kiinalainen paperimassanaamio maksoi 2,5 euroa ja Jussin uusi kello 2 euroa. Lupasin raportoida edellisestä Hongkongista ostetusta. Se kävi aikaa kokonaista kolme päivää, tosin sekuntiviisari putosi paikaltaan heti ostopäivänä. Toivottavasti Kiinakello kestää loppulomamme.

Nyt vietämme jo viimeistä Kiinailtaa. Minua polttelee eilen ostoskeskuksessa näkemämme sushijunaravintola. Yanimme ovat aika vähissä, joten kaikki riippuu siitä, voiko junanvaunut maksaa luottokortilla.

su 20.2.2011

junamatka Guangzhou – Hongkong

Sushijuna kiiti illalla vilkkaasti. Ravintola oli täpötäynnä, mutta jälleen kerran mahduimme mukaan. Pieni budjetti riitti kuin riittikin makoisaan iltapalaan. Varoimme visusti ottamasta kalliita lautasia, sillä lasku muodostui lautasten määrän ja värin mukaan.

Nyt Kiinaseikkailumme on loppusuoralla. Edessä on vain kiinalainen aamiainen (aika outo, haaleaa riisikeittoa pikkelsin kera, nuudeleita, höyrytettyjä pullia, liivatekakkuja - no löytyy sieltä kananmunia, paahtoleipää ja erinomaista kahviakin), rinkkojen pakkaus ja metromatka itäiselle rautatieasemalle. Hongkongin pikajuna lähtee 12:12. Meillä on perillä aikaa runsaat kaksi vuorokautta. Ajattelimme vain rentoilla, sillä kiersimme alkulomalla kaikki päänähtävyydet. Ehkäpä teemme vielä laivalla päiväretken Macaoon. Paluu Suomeen on varhain keskiviikkoaamuna.

Olemme kolmen viikon aikana ehtineet nähdä ja kokea niin paljon uutta, että sen sulatteleminen vie aikansa. Olen tainnut kirjoitella blogia turhankin laveasti. Onneksi retkikuvauksistamme selviää ihan vain kuvia katselemallakin. Olemme entistä vakuuttuneempia, että Aasia on lempikohteemme jatkossakin. Tosin päätimme, että näin pohjoiseen emme enää tule talvisaikaan. Jussin lämpökerrasto on ollut tarpeeseen. Minä olen nyt viimeisellä viikolla kerrospukenut kaikki varavaatteetkin ylleni. Hämmästelen, miksi rinkka on puolillaan hellevaatteita.

Jos Hongkongin hotellissamme ei ole kunnon nettiyhteyttä, päivitän viimeisten lomapäiviemme kokemukset vasta kotona. Toivotan kotisuomeen hyvää hiihtolomaviikkoa.
Lena ja Jussi, vielä hetken kiinatunnelmissa

vastoinkäymisiä ja vesinukketeatteria

2011-02-18T13:28:01+02:00

vesinukketeatterin näyttelijöitä

to 17.2.2011
Hanoi-päivä

Ei Kiinaan niin vain lennetäkään. Tänään meitä on vastustanut. Aamulla vatsaa nipisteli, liekö eilisellä bia hoilla ollut jotain asian kanssa tekemistä. Päivä kirkastui, kun saimme ensimmäistä kertaa omalla läppärillä langattoman wi-fi yhteyden. Tähän asti olen istunut hotellien toimistoissa virkailijoiden keskellä kaapeliyhteyden perässä. Päivä himmeni, kun löysimme sähköpostista viestin, että huominen lentomme Kiinan puolelle on siirretty seuraavaan päivään. Sehän ei meille sopinut ollenkaan, sillä kahden viikon viisumiton aika tulee täyteen ja Guangzhoussa odottaa hotellivaraus.

Olimme tehneet varaukset matkanjärjestäjä Orbitzin kautta, jonka päämaja oli USA:ssa. Yritimme soittaa kännykällä (ei yhteyttä) ja jopa lopulta paikallispuhelimella, johon jouduimme ostamaan puhelinkortin (kaksi euroa), ei yhteyttä. Surffasimme netissä, juoksimme matkatoimistoissa, ei yhteyttä. Lopulta otimme taksin ja ajoimme Southern China lentoyhtiön toimistoon kaupungin laidalle taksilla (kolme euroa). Siellä lippujen siirtäminen huomiseen aamukoneeseen lopulta onnistui, mutta päivä siihen tuhraantui. Niin sitten jäi käymättä Hanoin taidemuseossa.

vesinuket vauhdissa

Iltaohjelmassa meillä oli paikallinen erikoisuus - vesinukketeatteri. Esitys oli kerrassaan riemastuttava. Live-orkesteri soitti ja käsinuket esittivät pieniä kuvaelmia vesialtaassa. Oli lohikäärmetanssia ja riisinviljelyä sekä tulitemppuja. Virkistyneinä pakkasimme myöhään yöllä rinkat ja varasimme aamukuudeksi taksin lentokentälle.
Lena ja Jussi, nyt nenät kohti Kiinaa

kuvassa näyttelijät, jotka liikuttivat veden alla nukkeja

gourmet risteily halong bayn lohikäärmesaaristossa

2011-02-17T04:00:01+02:00

risteilimme kaksi päivää Oriental Sailsin džonkilla

ma 14.2.2011

matkapäivä Hoi Anista takaisin Hanoihin

Päivälento lähti lähes ajassa ja me huomasimme olevamme tutun oloisessa Hanoissa jo kahden maissa. Ostimme lentokoneesta matkaliput ja saavuimme tyylikkäästi Jetstarin oranssilla bussilla hotellimme lähituntumaan. Hinta oli kaksi taalaa hengeltä. Ms Hanh toivotti meidät iloisesti tervetulleiksi ja kertoi varanneensa meille liput huomiselle Halong Bayn risteilylle. Siis kaikki on kunnossa ja meidän seuraavat päivämme ohjelmoitu.

Iltapäivän ohjelma sen sijaan ei onnistunut ollenkaan. Lentokoneessa Jussin vieressä istui elävä tietotoimisto. Herrahenkilö oli australialainen, joka oli asunut seitsemän vuotta Vietnamissa. Hän piirsi Jussin karttaan hyviä ruokapaikkaehdotuksia sekä etsimämme tavaratalon paikat. Marssimme järven ohi ja etsimme hartaasti supermarketia sitä löytämättä. No tulipa halpa kierros. Ruokapaikan suhteen kävi melkein samoin. Tosin löysimme yhden hotellin lähellä sijaitsevan suosituspaikan vain huomataksemme, että olemme jo käyneet siellä. Valitsimme naapuriravintolan, joka oli mainittu Lonely Planetissa. Ihmettelimme miksi, sillä se ei saanut meiltä ensimmäistäkään tähteä. No, dalatin viini oli kyllä hämmästyttävän hyvä - olemme jo tottuneet makuun - ja kilautimme maljat sekä ystävänpäivän että Jane-siskon syntymäpäivän kunniaksi.

liikennettä Hanoin vanhassa kaupungissa

ti 15.2.2011

retkipäivä

Aamulla Hanoin kadut olivat märät, kun Oriental Sailsin minibussi nouti meidät hotellilta. Retkijoukkueeseemme kuului meidän lisäksi viisi turistia, ranskalaisia, saksalaisia ja yksi kanadalainen. Englannin lisäksi puhuimme käsillä, sillä kaksi nuorista oli mykkiä. Kolmen ja puolen tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme merenrantaan ja näimme ensimmäiset kalkkikivikalliot. Halong Bayssa jyrkkiä kalliosaaria on lähes 2000 kappaletta. Opastyttömme Anh tiesi ihan tarkankin lukumäärän, mutta se tieto ehti jo karista mielestä.

Siirryimme pikkuveneellä tukevaan kodikkaaseen puualukseen, jossa saimme alkajaisiksi kupilliset kuumaa appelsiiniteetä. Se lämmitti, sillä keli oli tosi viileä. Eilen mittarissa oli 16 astetta, tänään vähemmän. Hyttimme oli pieni, mutta viihtyisä. Yöpöydän yllätyslaatikosta löytyi kaksi tyhjää olutpulloa ja puolikas erinomaista Rhum Chauvet tummaa rommia. Sepä lämmitti vielä paremmin kuin tee. Hotellimme tyttö suositteli Oriental Sailsin matkoja valikoiman parhaimpina. Lounas ainakin osoittautui erinomaiseksi. Saimme alkupaloina taskurapuja, paistettua kalaa ja mangosalaattia. Olin jo täysin tyytyväinen, kun pojat rupesivat kantamaan pääruokia – mustekaloja ja tofupaloja tomaattikastikkeessa, valkosipulissa haudutettuja lehtivihanneksia sekä naudanlihaa kasvisten kera. Minä sain vielä erikoisannoksen munakasta, kun ilmoitin en syöväni lihaa. Apua, muutaman tunnin kuluttua on jo illallinen.

džonkkeja tippukiviluolien edustalla

Puolentoista tunnin purjehduksen jälkeen ankkuroimme kauniiseen lahdenpohjukkaan, jossa oli jo toistakymmentä risteilyalusta. Onneni oli täydellinen, kun muutamat niistä olivat nostaneet punaiset purjeet ylös. Pitkänä letkana kiersimme saaren kallioluolat, joissa tippukivet muodostivat toinen toistaan jännittävämpiä kuvioita. Retken jälkeen innokkaimmat pääsivät vielä kajakoimaan. Me ilmoitimme odottavamme aurinkoisempaa päivää.

opastyttömme kertoi, että hyvällä mielikuvituksella tippukivissä voi nähdä mielenkiintoisia muotoja – mitähän hän sillä tarkoitti

Ette halua kuulla, mitä saimme illalliseksi. Kerron silti. Aluksi tarjottiin mereneläväkeittoa ja kauniisti aseteltu lautasellinen kurkkuja ja tomaattiruusuja. Ensimmäiset aah-henkäykset kuuluivat, kun tarjoilijat kantoivat pöytiin näyttävät katkarapumaljat, jotka oli koristettu upeilla porkkanakukilla.

katkarapumalja porkkanaruusujen kera

Heti perään meille tarjottiin simpukoita valkosipuliyrttivoin kera. ”Nyt seuraa lime-keitto”, tarjoilijapoika esitteli, kun hän toi sormien huuhteluvadin. Sen jälkeen ravintolasalin valot sammuivat ja esiin marssitettiin kynttilälyhdyt. Tuoreiden ananasten sisään oli kätketty kynttilä ja ulkopuolelle oli pistelty hammastikkuihin höyryäviä kevätkääryleitä. Arvelimme, että seuraavaksi pääsemme jo pääruokaan. Ei onnistunut. Väliruuaksi muut saivat saslik-vartaita, minulle tuotiin grillattuja jättirapuja. Niiden perään seurasi vadillinen kookoksella maustettuja ranskanperunoita. Pääruuaksi tarjottiin kanaa hunajakastikkeessa ja höyrytettyä riisiä. Minä sain mustekalapullia, jotka kyllä maistuivat ihan kalapullilta. Jaoin niitä anteliaasti pöytäseurueelle. Tässä kohdin ilmoitin, että nyt riittää. Mutta tarjoilu jatkui. Seuraavaksi saimme tuoretta kalaa, joka oli koristettu tomaatista veistetyllä joutsenella sekä ison vadillisen valkosipulissa haudutettua kaalia. Yllätykseksi jälkiruuat ovat olleet vaatimattomia. Lounaalla saimme kissanmuotoon leikattuja omenoita ja nyt illallisella muotoiltuja päärynälohkoja.

Illallinen kesti tasan kaksi tuntia. Loppuillan aktiviteetteihin kuuluu Jussin iloksi kalastusta ja tiedossa on myös karaokea. Minä olen päättänyt jättää molemmat väliin. Huomenna ohjelmassamme on aamiainen jo 7:30, sitten puolitoista tuntia risteilyä, sitten lounas, sitten paluu Hanoihin. Arvelen, että huomenna emme kaipaa ainakaan tukevaa illallista.

lohikäärmelahdella

ke 16.2.2011

toinen retkipäivä

Laivakokki armahti meitä ja tarjosi vain kevyen länsimaisen aamiaisen. Teimme pehmeässä aamuvalossa puolentoista tunnin risteilyn saaristossa. Vierailimme myös kelluvassa kalastajakylässä, joka oli jyrkkien kallioiden suojaamassa poukamassa. Rantauduimme lounaan jälkeen ja aloitimme välittömästi pitkän ajomatkan riisivainioiden halki Hanoihin.

tarjolla tuoreita hedelmiä

Tänään ostoskierroksemme onnistui. Löysimme opastyttömme neuvojen mukaan pienen sivellinkaupan, jonka ostin lähes tyhjäksi. Sain lisää siveltimiä, runsaasti aivan ihastuttavia riisipaperereita ja kiinalaista tussia. Iloisesti kassia heilutellen istahdimme lähimpään bia hoi –paikkaan, jossa totta totisesti oli tunnelmaa. Yllätyimme, miten hyvän makuista juoma oli. Otimme toisetkin lasilliset.

Lena, džonkkiristeilijä

Bia Hoi paikassa olutlasi maksoi 7000 dongia (noin 0,30 euroa). Hotellimme lähellä sitä saa halvemmalla, 4000 dongilla. Jussi kuvassa keskellä.

hoi an herkisti kokeneenkin matkailijan

2011-02-13T05:15:01+02:00

vanhan kaupungin tunnus on japanilainen katettu silta

Pitkä marssi halki riisivainioiden, valkohiekkaisen rannan ja kaupungin suitsukkeentuoksuisten katujen

ke 9.2.2011

ensimmäinen rantapäivä

Hotellimme yllätti meidät iloisesti jo toisen kerran. Aamiainen oli kerrassaan mahtava. Buffetpöydästä löytyi sekä paikallisia että länsimaisia ruokia, kokki paistoi tuoreita munakkaita ja hedelmäpöydästä löytyi mangoa, papaijaa, ananasta, vesimelonia, pomeloa ja lohikäärmehedelmiä. Taidamme varata täältä vielä lisävuorokausiakin.

asumme aivan riisipeltojen tuntumassa

Tänään ylitimme itsemme kävelemällä Hoi Anin tutuksi. Aloitimme pitkän marssin lähirannan suuntaan. Tie kulki halki riisivainioiden. Jussi olisi päässyt pellolle hommiin, mutta päiväpalkka ei houkutellut.

Jussille tarjottiin hommia riisipellolla

Valkohiekkaista rantaa riitti molempiin suuntiin, kun pääsimme meren äärelle. Valitsimme suunnaksi etelän. Rantahiekalle oli vedetty hauskoja pyöreitä kalastajien koriveneitä. Meri kohisi ja aallot löivät pitkälle rantahiekkaan. Vesi tuntui turhan kylmältä uimiseen.

kalastajien koriveneitä

Me kuljimme autiota rantaa melkein tunnin, ennen kuin saavuimme turistiseuduille. Kylläpä lounas jo maittoikin. Rannan tuntumassa kokonaisena grillattu kala tuntui hyvältä valinnalta. Aurinkotuolit ravintolan edessä olivat ilmaisia, kun käytimme heidän palvelujaan. Pääsimme – jouduimme - myös tekemään ensimmäiset kaupat myyjätyttöjen kanssa. Susu oli puhelias ja mukava ja tyytyväinen, kun ostin tiukan tinkimisen jälkeen pieniä matkamuistoja. Myöhemmin opin sanomaan sujuvasti kiitos ja ei kiitos, olen ostanut jo repun täyteen tuliaisia. Vietnamilaiset ovat hyvin puheliaita ja ystävällisiä ja hymyileviä ja kokeilevat innokkaasti englannin kielen taitoaan. Saamme jatkuvasti kertoa, että olemme suomalaisia ja että meillä on kaksi lasta, poika ja tyttö. Sen jälkeen saamme aina kuulla olevamme hyvin onnekkaita, kun meillä on poika. Terveisiä vaan Miikalle.

paikallisliikennettä

Aurinko oli jo matalalla, kun palailimme rannalta takaisin. Katsastimme matkalla Aurinkomatkojen kaksi hotellia, jotka olivat aika hulppeita. Pitkä marssimme johti kaupunkiin ja kesti pari tuntia. No, hyödynsimme toki matkan varrella happy hour aikaa. Aurinko ehti laskea eikä kotia näkynyt. Onneksi meillä oli shuttlebussin aikataulu mukana. Ehdimme haukata sopivasti pienen iltapalan ja palata toiseksi viimeisellä kuljetuksella, ennen kuin voimat tyystin loppuivat.

Tuulisia päiviä Etelä-Kiinan meren rannalla

Etelä-Kiinan meri kuohuu

to 10.2.2011

rantapäivä

Aamulla pulahdimme hotellin altaaseen, vaikka vesi oli aika kirpakan viileää. Mutta virkistävää. Eilisestä hullusta kävelystä viisastuneina vuokrasimme tänään hotellilta polkupyörät. Se tuli kalliiksi, pyörän taksa on kokonaisen taalan päivä. Matka rannalle kesti tasan kymmenen minuuttia. Pyörissä oli vain käsijarrut, mutta asfalttitie oli tasainen ja liikenne onneksi oikeanpuoleinen. Liikennehän täällä Vietnamissa on aivan hurjaa. Vuosien takaisella ensimmäisellä matkallamme Saigoniin kuvittelimme, ettemme ikinä selviä katujen ylityksistä. Sillä jalankulkija joutuu menemään tasaisena soljuvan liikenteen sekaan ja luottamaan, että sadat polkupyörät, mopot, moottoripyörät ja autot väistävät. Sen kokemuksen jälkeen Hanoi ja varsinkin tämä pieni Hoi An ovat helppoja.

lähirantamme on hyvin hyvin rauhallinen

Vietimme rennon kiireettömän päivän lähirannalla. Merituuli puhalsi sopivasti ja olo aurinkovarjon alla oli turvallista. Olemme nimittäin edelleenkin aika kalpeita. Toivottavasti tilanne korjautuu tällä viikolla. Rantamyyjätytöt ihailevat vaaleuttani ja minä heidän kahvinruskeaa ihoaan. Olemme jo sopineet vaihtokaupoista.

Jussi seurasi hetken kalastajien nuotanvetoa ja osallistui itsekin vetämiseen. Saalis ei ollut kummoinenkaan. Kotimatkan varrella tytöt myivät paljon komeampia kaloja, rapuja ja mustekaloja.

tarjolla vastapyydettyä mustekalaa

Illalla päätimme testata jonkun opaskirjan suosittelemista ruokapaikoista. Hotellin auto vei meidät tuokiossa vanhaan kaupunkiin. Punaiset lyhdyt oli sytytetty, kun etsiskelimme rannan tuntumasta Tran Phu katua ja sieltä pikkuravintolaa nimeltä Nhu Y eli Merenneito. Paikka oli täpötäynnä mutta mahduimme silti sekaan. Jussi tilasi kookosmaidossa haudutettuja jättirapuja. Annos tuotiin komeasti kookospähkinäkulhossa. Maku vaan oli turhan mieto. Minun valkosipulilla ja chilillä maustetussa grillatussa tonnikalapihvissäni ei sen sijaan ollut moitteen sanaa. Sen kanssa tarjottu mangosalsa sai makuhermot hyrisemään. Suosittelen.

Klaanitaloja, pagodeja, taidegalleriota

vanha kaupunki on tulvillaan kulttuurinähtävyyksiä

pe 11.2.2011

kaupunkipäivä

Suunnistimme heti aamu-uinnin ja aamiaisen jälkeen uudemman kerran vanhaan kaupunkiin. Näimme sen nyt ensi kertaa päivän valossa. Minä hurmaannuin täysin värikylläisyydestä ja eksotiikasta. Kaipasin kovasti Miikalta ostamaani järjestelmäkameraa, jonka jätin turhan painavana kotiin. Pokkarissa on tietysti puolensa, kun se kulkee vaivattomasti aina mukana. Aloitimme päivän kulttuurikierroksen ostamalla vajaalla neljällä eurolla lippuvihkosen viiteen omavalintaiseen nähtävyyskohteeseen. Vanhasta kaupungista löytyy parisataa vuotta vanhoja aitoja klaanitaloja, temppeleitä, museoita, toreja ja paljon paljon taidegallerioita. Kuin myös matkamuistomyymälöitä ja räätäleitä.

paikallisväriä

lisää paikallisväriä

suitsukkeentuoksua

Vietnamilaiset astiat hivelivät silmää

Vietimme hauskan päivän kiertelemällä kohteesta toiseen, joimme klaanitaloissa monta pikkukupillista lotusteetä, hiljennyimme hämärissä suitsukkeiden tuoksuisissa pagodeissa, tingimme katukauppiaiden kanssa ja kävimme tietysti lounaalla. Jussi pani elämän risaiseksi tilaamalla ravintola Morning Gloryssa kalliin neljän euron annoksen paahdettua ankkaa. No, täytyy sanoa että esillepano oli upea ja maku kuulemma kohdallaan. Myös minun pitkään valkosipuliöljyssä haudutettu munakoisoni sai veden kielelle.

paahdettua ankkaa (4 euroa) ja Larue olutta (0,50 euroa)

Iltapäivällä ehdimme hemmotella itseämme lisää. Minä kävin pikaisesti käsi- ja jalkahoidossa edulliseen tingittyyn hintaan – kaksi taalaa. Puhun taaloista, koska US dollarit ovat täällä yhtä käypä valuutta kuin Vietnamin dongit. Jussin hiustenleikkuu oli jo hintavampi, neljä taalaa. Päiväkahvin aikaan istuimme joenrannan kahvilassa ja lähetimme aurinkoisia tekstiviestejä Suomeen. Viereemme tupsahti nuori reppuretkeläispariskunta, suomalaisia hekin. Oli hauska rupatella ja vaihtaa matkailukokemuksia. He olivat liikkeellä Aasiassa ja Australiassa kokonaista neljä ja puoli kuukautta. Ja me kun kuvittelimme, että kolmen viikon reissumme on ruhtinaallisen pitkä.

Ensimmäiset tussimaalaukset syntyivät meren rannalla

la 12.2.2011

rantapäivä

Pyöräilimme aamulla jo tottuneesti lähirannalle. Taivas oli pilvessä ja meri kuohui vaahtopäisin aalloin. Mutta rantahiekka oli lämmintä ja tuuli leppeää. Vietimme huolettoman päivän lueskelemalla, keräämällä toinen toistaan kauniimpia simpukankuoria ja syömällä tuoreita mereneläviä. Minä tein ensimmäiset tussimaalaukseni. Ostin Hanoista riisipaperia ja siveltimiä. Koska minulla ei ollut värejä matkassa, tein luovan ratkaisun ja käytin maalauksissa tussin ohella mainiota vietnamilaista kahvia. Ehkäpä jäämme tänne, Jussi kalastaa ja minä myyn taalalla taidetta torilla!

Illalla hotellin shuttlebussi vei meidät taas kerran vanhaan kaupunkiin. Lyhdyt hivelivät edelleen silmää, mutta ensihetken hurmio on jo mennyt ohi. Rantakadun Cafe 96 kuuluu opaskirjan suositusravintoloihin. Täällä Hoi Anissa on muutamia paikallinen erikoisuus, joita olemme pikku hiljaa maistelleet. Valkoinen ruusu on annos kukanmuotoon rypytettyjä tuoreita maniokkitaikinanyyttejä, joiden sisällä on rapuja ja päällä sipulihiutaleita.

valkoinen ruusu

Cao laussa on riisinuudeleita ja pavunituja, porsaskrutonkeja, mausteina minttua ja tähtianista, päällä porsaanlihasiivuja ja vihanneksia. Tänään kokeilemamme wontonit olivat uppopaistettuja merenelävillä täytettyjä rapeita taikinanyyttejä, jotka tarjottiin paistettujen vihannesten kera. Pöytään tuotiin valikoima pieniä maustekippoja, joihin nyyttejä voi dipata. Banaaninlehtikala on vanha tuttu Malesian matkoilta. Tilaamamme annos oli kostea ja herkullinen, mutta kovin pieni. Se ei haitannut, sillä olemme ottaneet usein kolme annosta, kaksi pääruokaa ja vihanneslautasen (se ei budjettia heilauta, maksaa noin euron). Täällä saa maistaa sellaisia yrttejä, joita ei ole tiennyt olevan olemassakaan.

Kokkikoulu ja jokiristeily

Jussi - kokkikoululainen

su 13.2.2011

kaupunkipaiva

Suunnitelmamme muuttuivat tanaan pariinkin kertaan. Ehdimme jo pakata rantavarusteet, mutta tarkempi silmays taivaalle sai meidat uusiin aatoksiin. Paksut pilvet ja muutama sadetippakin pysayttivat. Niinpa suunnistimme suosiolla vanhaan kaupunkiin ja siella kokkikurssille! 30 taalalla saimme valita yhteisesti nelja ruokalajia, jotka valmistimme kokin opastuksella ja sen jalkeen soimme. Ensimmainen harjoitustehtava oli merenelavataytteiset kevatkaaryleet, toinen kasvisannos morning glorysta (on vihrea lehtivihannes), kolmas Jussin valitsema inkivaarikana ja neljas banaaninlehtikala. Voi millaisia herkkuja saimmekaan syntymaan!

Lenan pannulla on tuoretta morning glorya

Tyytyvaisina ja kyllaisina jatkoimme matkaa.

jokiristeilyllä

Paadyimme valitsemaan iltapaivaohjelmaksi tunnin jokiristeilyn vanhalla puupurtilolla - ei sentaan koriveneella. Naimme, miten kalastajat heittivat verkkoja ja miten kookoskylassa kapean joen varrella elellaan.

kalastajat olivat taitavia heittoverkon käyttäjiä

iloinen kalastaja

Aurinkokin pilkisteli, joten vesilla oli mukava olla. Hotellille palattuamme sahkopostissa odotti yllatys. Huomiseksi varaamamme paluulento Danangista Hanoihin on peruutettu. Onneksi varaus aikaisempaan koneeseen onnistui. Olimme kovasti tyytyvaisia, ettemme olleet retkella ja netin ulottumattomissa.

näkymä Hoi Anin rantakadulta

Jatkoimme nimittain yhteisellä päätöksellä vielä vuorokaudella oleskelua Hoi Anissa. Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä yöretki vanhaan keisarilliseen Huéen, mutta rantaloma vei voiton. Ehdimme viimeisen matkaviikon aikana reissata vielä ihan tarpeeksi. Hanoissa majotumme tuttuun Silver hotelliin. Olemme vaihtaneet sähköpostia mukavan Ms Hanhin kanssa, joka on varannut meille kahden päivän retken Halong Bayhin 2 x 89 taalaa ja majoittaa meidät 25 taalalla yö ensi perjantaihin asti. Silloin viisumiton aikamme Vietnamissa päättyy ja me teemme uuden aluevaltauksen. Emme ole koskaan käyneet Kiinassa, mutta nyt sekin puute korjaantuu.
Lena ja Jussi, huolettomat seikkailijat

ps. toivotan kaikille ystaville iloista ystavanpaivaa taalta Vietnamin suunnasta!

vanhassa kaupungissa on tosi vanhoja taloja

rantakadun näkymiä

Pieniä kommelluksia

Tässä vielä pieni kevennys Hoi Anin viikoltamme. Matkoilla kun sattuu ja tapahtuu. Ensimmäisellä uima-allaspulahduksellamme Jussin yli kaksikymmentä vuotta vanhat rakkaat uimahousut repesivät takapuolen kohdalta ylhäältä alas. Onneksi matkassa oli toiset vähintään yhtä vanhat, mutta toistaiseksi yhtenä kappaleena.

Hoi Anissa veimme matkavaatteet hotellin pesulaan. Sen jälkeen tuoksuimme molemmat monta päivää kuin kukkaset, sillä täkäläiset käyttävät riemastuttavia hajusteita huuhteluvedessä. Minun Egyptistä ostamani lootustuoksu ei pärjännyt kilpailussa alkuunkaan.

Ensimmäisellä polkupyöräretkellämme olin ajaa meidät molemmat kumoon. Syy oli kyllä Jussin, joka pyöräili edessäni ja teki äkkijarrutuksen – käsijarrulla. Minä reagoin salamana ja jarrutin – jalkajarrulla, jota ei ollut. Jussi sai oitis anteeksi, sillä hänellä oli hyvä syy. Kadulla lojui 100 000 dongin vihreä aito seteli ja sehän piti tietysti korjata talteen. Saimme sillä lähikaupasta kokonaista kaksi pulloa Dalatin viiniä!

cyklokyytiä tarjolla

Hotellihuoneessamme oli lukulamppuina hatarat jalkalamput. Jussi onnistui kaatamaan omansa sillä seurauksella, että lampun kanta kolahti sirpaleiksi. Ei muuta kuin liimaamaan. Matkassa oli liimaa, mutta se oli jämähtänyt. Ei auttanut, kuin mennä lähikauppaan ostamaan uutta. Myyjätytöt eivät ymmärtäneet ollenkaan, mitä halusimme. Neuvokkaina he kävivät hakemassa paikalle naapurin isännän, joka oitis ymmärsi Jussin havainnollisesta piirroksesta, mikä kiikasti. Niinpä vietimme viimeisen Hoi Anin iltamme liimailemalla lampunkantaa kasaan. Palapeli onnistui ja lamppu paloi kauniisti, kun saimme osat paikoilleen.

hoi an – punaisten lyhtyjen kaupunki

2011-02-09T04:56:01+02:00

ti 8.2.2011
matkapäivä Hanoi – Danang – Hoi An

Tänään ajelimme herroiksi taksilla lentokentälle. Taksa on 15 taalaa eli runsaat 10 euroa. Jet Starin kotimaan lento lähti 10:40 ja kesti vähän yli tunnin. Danangissa meitä tervehti suloinen auringonpaiste. Hanoissa on ollut lämmintä kahdenkymmenen asteen tuntumassa, mutta aamut ja illat viileitä. Eli oikein mainiot retkeilysäät. Mutta nyt taidamme vihdoinkin päästä kesälomalle! Jussi tutki tarkkaan, miten pääsemme Danangista Hoi Aniin. Ensin taksilla paikallisbussiasemalle, sieltä 30 kilometrin matka bussilla, loppumatka kävellen tai taksilla. Suunnitelma kuulosti hyvältä, mutta paikalliset taksit eivät ollenkaan ymmärtäneet, mihin halusimme mennä. Päädyimme lopulta pehmoilemaan ja tulimme tänään jo toisen kerran taksilla 15 taalalla suoraan majapaikkaamme. Jussi kyllä yritti mutista, että meistä on tullut herrasmiesmatkailijoita.

reppuretkeilymajoitusta

Eilen netistä umpimähkään varaamamme majapaikka Southern Hotel & Villas eli paikalliskielellä Phuong Nam Hoi Anin rantakaupungissa ylitti odotukset. Kuvitella että 29 taalalla saa tyylikkään luksushuoneen, jossa on kaksi king size kokoista vuodetta, kylpyhuone, jääkaappi ja tv, aamiainen sekä iso uima-allas. Sijainti on vanhan kaupungin (noin kilometri) ja Cua Dai rannan (noin kolme kilometriä) välissä – eli meillä on kätevä yhteys molempiin suuntiin. Hotellin ilmainen shuttlebussi vie kerran tunnissa vanhaan kaupunkiin.

lomalaisten ilmeet ovat tässä vaiheessa jo aika rennot

Ensi kosketus lähiseutuun jäi näin ensimmäisenä päivänä aika vähäiseksi, sillä jämähdimme myöhäiselle lounaalle kadunvarren puutarharavintolaan. Iso pullo hyvää Saigon olutta maksoi 15000 dongia eli noin 60 senttiä, riisi- ja nuudeliannokset euron, herkkuannos grillattuja jättirapuja valkosipulin ja riisin kera kokonaista 2,50 euroa. Lounasaikaan emme arvanneet maistaa ”mielenkiintoista” dalatin viiniä, mutta katsoimme hinnan valmiiksi. Viinipullo maksaa 2,5 euroa – apua, mitä tästä seuraakaan…

Otimme iltapäivätorkut altaalla ja pulahdimme sen jälkeen raikkaaseen veteen. Virkistyneinä emme jääneet odottamaan hotellin kuljetusta vaan reippailimme vanhaan kaupunkiin. Matkalla katselimme ravintolaruokien hintoja ja totesimme, että ruokaa ja juomaa löytyi vieläkin edullisemmin kuin meidän halpispaikasta. On tämä mahdotonta.

lyhtyja Hoi Anin illassa

kissoja joella

Vanha kaupunki yllätti. Jokisuisto hohti mustassa illassa valomerenä ja katujen yläpuolella loisti punaisia lyhtyjä. Jos Hongkongin ilotulitus oli komea, tämä valoshow pani juhlat melkein paremmaksi. Arvelimme, että loisto liittyy uuden vuoden juhlintaan, sillä nyt näimme ensimmäisen kerran kissahahmoja. Kiinassahan juhlitaan jäniksen vuotta, mutta Vietamissa kissaa. Minä epäilin sitä vahvasti, sillä Hanoissa kissoja ei näkynyt.

Huomenna suuntaamme retkemme rannalle ja vanhaa kaupunkia tulemme katsomaan seuraavan kerran päivän valossa.
Lena ja Jussi, hoianilaiset